Dolgorukin Kari Ruotsalainen esittelee toimiston ”tilataideteosta”. Siinä on vanhoja asiakaskortteja, mikä kertoo, että arvokirjoilla on paljon ystäviä. Kuva: Juha Perämäki.

”Tyypillinen hinta 300–400

Painettujen kirjojen myynti ei ole digitalisoituvassa maailmassa sujunut yleisesti ottaen kovin hyvin, mutta poikkeuksiakin löytyy. Yksilöllisillä pienten painosten arvokirjoilla on vankka asiakaskunta.

Perinteikkäässä WSOY-talossa sijaitseva Kauppahuone Dolgoruki on maan menestyneimpiä arvokirjojen kauppiaita. Se myy Bonnierin omistamien WSOY:n ja Tammen kustantamia arvoteoksia, jotka on pääsääntöisesti tehty Porvoossa.

Ne ovat numeroituja kirjoja, joista otetaan yleensä 1 000–2 000 kappaleen painos. Tyypillinen myyntihinta on 300–400 euroa.

– Emme myy pelkkää sisältöä, myös mielikuvilla on merkitystä. Jos myisimme pelkkää lukemista, myynti olisi puolet pienempi, toimitusjohtaja Kari Ruotsalainen sanoo.

Myyntityön perusta on yhtiön suuri asiakasrekisteri, joka koostuu kirjallisuuden harrastajista ja arvokirjojen keräilijöistä.

Arvokkain Dolgorukin myymä kirja on ollut käsin sidottu kultainen kuvaraamattu, jonka sitomiseen meni puoli vuotta. Puiseen säilytyslaatikkoon pakattu teos maksoi neljä vuotta sitten 1 570 euroa. Huutokaupassa siitä on jo maksettu asiakkaiden kertoman mukaan 50 prosenttia enemmän. Pienten painosten teosten arvo voi jopa moninkertaistua.

Dolgoruki myy vuosittain vain kolmea tai neljää uutta eri teosta.

– Saamme asiakkailta ehdotuksia uusista kirjoista, ja kustantajat kyselevät niitä meiltäkin. Arvoteoksen tie ideasta kirjaksi kestää monta vuotta, Kari Ruotsalainen kertoo.

Kun Werner Söderström perusti Porvooseen kirjapainon, kirjoja myivät maaseudulla papit, apteekkarit ja lääkärit. Niitä vietiin koteihin postitse, kunnes kirjakauppoja alkoi syntyä.

– 60- ja 70-luvut olivat ovelta ovelle kiertäneiden kirjakauppiaiden kulta-aikaa. Heitä oli tuhansia. Dolgorukin edeltäjä Martius Oy soitti ensimmäiset puhelut asiakkaille 70-luvulla, joten perinne on alla pitkä. Vielä 10 vuotta sitten myytiin puhelimitse tietosanakirjoja, mutta nyt enää tietokirjoja, jollaisia edustamme.

Dolgoruki työllistää Porvoossa nyt 4–5 henkilöä kodinomaisissa toimistotiloissa. Kari Ruotsalainen palkkaisi heti kolme tai neljä ihmistä lisää, mutta rekrytointi on osoittautunut välillä haasteelliseksi.

Yhtiö kouluttaa työntekijänsä itse. Peruskoulutusaika on kaksi vuotta. Työaika on viisi tuntia päivässä, mutta siinä ajassa kunnianhimoinen ja yrittäjähenkinen myyjä voi ansaita saman palkan kuin 8–10 tuntia normaalityötä tekevä. TES-perustainen palkka koostuu peruspalkasta ja pohjapalkasta. Edut ovat hyvät, ja työntekijöiden vaihtuvuus on ollut vähäistä.

– Vain autoetu puuttuu. Jos toimiston myyntitavoitteet täyttyvät, koko porukka viedään ulkomaanmatkalle, yli 20 maata kiertänyt Ruotsalainen kertoo.

Työpöydillä ei ole tietokoneita, mikä on viihtyvyystekijä. Toimistossa on museoituna yksi lankapuhelin, jolla on todennäköisesti myyty eniten kirjoja Suomessa. Myyntityötä helpottaa, että myyjät ja asiakkaat tuntevat kirjat. Hyvä myyntivaltti on, että puhelu tulee WSOY-talosta Porvoosta.