Kansallisten aarteidemme, keskiaikaisten kivikirkkojen lumovoima juontuu kaikesta tästä. Vaikka kivikirkot ovat tähänastisen olemassaolonsa aikana kokeneet muutoksia – vähintään ne ovat saaneet saarnatuolin ja penkit, joita niissä ei keskiaikana ollut – ovat niiden turvallisen jykevät seinämuurit ennallaan. Ne johdattavat ajatukset kymmenien sukupolvien takaisiin esivanhempiimme, jotka osallistuivat kirkkojen rakennustyöhön. Millaisista lähtökohdista näiden jylhän komeiden kirkkojen rakentaminen kumpusi? Millaista oli keskiajan ihmisten hengellinen elämä, mitä he tunsivat käydessään kotikirkkonsa tuolloin hämärässä tunnelmassa?

KIVIKIRKOT – Matka keskiajan katoliseen Suomeen tutustuttaa meidät maamme kivikirkkoihin. Liikkeelle lähdetään vanhimmista pitäjänkirkoista Ahvenanmaalla, mistä reitti vie Turun tuomiokirkkoon ja sieltä edelleen Varsinais-Suomeen, ensin länsirannikon tuntumaan ja sitten Turun eteläpuolelta itään päin. Uudenmaan rannikkoa jatketaan Viipuriin asti. Sieltä siirrytään Hämeeseen ja edetään idästä länteen Satakuntaan. Lopuksi edetään Pohjanlahden rannikkoa Kemijoen suulle, missä pystytettiin viimeisimpiä keskiajalla alkuun saatettuja kivikirkkoja.

Upeissa, valokuvissa kirkot esiintyvät kaikkina vuodenaikoina, kuten todellisuudessakin. Teoksen kuvat ovat valokuvaaja Kimmo Taskisen upeaa työtä, Taskinen on kuvannut kirkot vain tätä teosta varten. Kirkot näyttäytyvät osana maisemaa, johon ne tänään kuuluvat. Tutustumme myös lukuisiin kauniisiin ja kiinnostaviin yksityiskohtiin niin kirkkojen sisällä kuin ulkonakin. Tekstissä pääpaino on keskiajassa, mutta kirkkojen myöhemmätkin vaiheet tulevat valaistuksi. Ääneen pääsevät kirjoittajan lisäksi monet eri aikoina eri kirkoissa käyneet tai niissä virkaansa hoitaneet, jotka kertovat omia havaintojaan ja tunnelmiaan kirkoista.

Kullakin kirkolla on erikoispiirteensä, joita paikalliset olot ja mahdollisuudet sekä eri rakennusmestarit ovat niille antaneet. Jokaisella on ollut omat vaiheensa ja kohtalonsa vuosisatojen historian virtojen pyörteissä. Vaikka yhteisiä piirteitä onkin paljon, on jokainen kirkko erityinen. Ne ovat kaikki yksilöitä.